Merkillinen merimatka

Sunnuntaina päätimme lähteä merille katsomaan Koh Larnin saarta,kalastamaan ja uiskentelemaan.
Marssimme enisn Soi 8:lle,josta merireissaajat kokoontuivat.Matka maksoi 500 B henk. eli reilut 10e.

Ilma oli oikein kaunis ja aurinkoinen, mutta myöhemmin päivällä muuttui tuuliseksi ja pilviseksi.....lämmintä riitti kuitenkin koko päiväksi.Tällä veneellä siirryimme rannasta toiselle alukselle.

Pattayaa mereltä päin ja korkean rakennuksen,eli uuden valmistuvan Hilton hotellin vieressä oikealla on nykyinen asuntomme Viewtalay 6:ssa.

Siinä näkyykin aluksemme valmiina lähtöön.

Iloinen ja erittäin tarkka kapteenimme ruorissaan.

Aluksen keulassa oli kukkia yms. onnea tuottamassa.

Kalamiehetkin pääsivät vauhtiin...onneakin oli matkassa,koska ilmeisesti kaikille tuli jotain saaliiksi.

Kapteenin ruorin yläpuolella oli erittäin rakastetun Thaimaan kuninkaan kuva.

Jussikin sai kaloja,tässä taisi olla nistä komein.Tämä ei sitten ole mikään kalavale.

Kalan perkkaus menossa,joka tehtiinkin lusikalla.

En kyllä tiedä,että mikä noiden nimi on,mutta niitä oli riittävästi kermaista kalasoppaa varten.

Tässä vaiheessa osa porukasta halusi jo uimaan ja silloin kaksi vesiskootteria kaahasivat aika läheltä meidän aluksen vierestä ja lopuksi törmäsivät toisiinsa.Henkilövahingoilta kuitenkin säästyttiin,vaikka ainakin toinen skoottereista näytti menevän tuhannen päreiksi ja oli vähällä upota.Kapteenimme soitti rantaan apua,jota saapuikin paikalla pikaisesti ja hinasivat rikkinäisen skootterin pois....varovaisten arvioiden mukaan törmäys oli ehkä toiselle kuskille jopa 600 000B arvoinen n.12-13000€...koska näihinhän ei ole olemassa vakuutuksia.Huh huh sanon minä ja onneksi ei kiinnosta nuo leikit meitä täällä.

Risteilyn isäntä Harri kävi valvomassa sopan tekoa eikä voinut olla laittamatta välillä omaakin lusikkaansa soppaan mukaan.Takana yksi työntekijä kärsi ikävästä merisairaudesta koko matkan ajan :( ...vaikka kyllä aallokko olikin välillä aika kova.

Aika hyvältä soppakin jo näyttää ja kuvassa koko keittiö komeudessaan.

Saavuttuamme Koh Larnille pilvetkin väistyivät saaren edestä.Muitakin aluksia oli paikalla.

Katson  lähes autiota hiekkarantaa...
Jonka jälkeen hyppäsinkin veteen aluksen laidalta uimaan ihanan lämpimässä merivedessä.

Tämän jälkeen alkoikin tapahtumaan.Alukseltamme hyppäsi nuori, riuska mies veteen ja lähti uimaan ripeästi aavaa kohti ja toiset heittivät pelastusliivin perään .Meressä ui vanhahko japanilainen mies joka ihan loppuvoimillaan huusi apua ja huitoi apua pyytäen meille.Hän oli tipahtanut joltakin ohi ajavalta alukselta veteen ja sinnitteli viimeisillä voimillaan meitä kohti...ajantaju oli häneltä hukassa ,koska hän oli kovassa aallokkossa yrittänyt uida johonkin ohiajavaan alukseen.Miehet vetivät hänet alukseen,koska voimia ei ollut jäljellä enää.Kuiva paita löytyi päälle toiselta merimatkaajalta ja hänelle haettiin kiireesti juotavaa,koska oli niellyt merivettä uintimatkansa aikana.Kylläpä olikin iloinen mies ,kun hänet pelastettiin.Kiitoksia tulvi hänen suustaan.Ei olisi kuulemma jaksanut enää uida yhtään,koska niin väsyksissä oli.Voi sanoa,että tämä oli ihmepelastuminen.

Kapteenimme saikin yhteyden japanilaisen miehen alukseen,jotka eivät olleet huomanneet miehen alukselta puuttumista.He palasivat kiireesti takaisin ja kylläpä kaikki olivatkin iloisia ja kyyneliäkin vuodatettiin.

Viimeinen päästiin kalakeiton pariin ja kylläpä olikin hyvää.Kaikilla oli varmasti muutenkin hyvä mieli,koska päivän hyvä työkin oli tehty.

Lopuksi yritimme vetäytyä kotimatkan ajaksi yläkannelle lepäämään,mutta kova tuuli ja aallokko pakotti meidät alakannelle takaisin ja ihan mukavasti ja leppoisasti kotimatka sielläkin sujui. Laivan rantauduttua illan hämärissä raahustimme Jussin kanssa asunnollemme  pikaiseen suihkuun ja kirjojemme pariin.....tuli olo ,että nyt ei kyllä enää tehdä mitään muuta tänään,koska kyllä meri-ilmasto teki tehtävänsä.

..Merja..